Nukkuminen on jännää. Mitä ihmettä ajatuksille tapahtuu kun "nukkuu yön yli"? Illalla tehdyt päätöset näkyvät eri valossa aamulla. Aamulla on krapula, aamulla on tehtävä eiliset hommat, aamulla on herättävä aiemmin kuin tekisi mieli ja niin edelleen.
Huominen tai aamu on siis joku jäteastia johon kaikki tekemättömät tehtävät, tunteet ja epämiellyttävät pienet asiat tai sitoutuminen päätöksiin, tai niiden toteuttamiseen jätetään. Etäisyys ajallisesti tuntuu riittävältä, että itseään voi huijata pistämällä asiat "järjestykseen" tai siirtämällä ne eteenpäin.
Nukkuminen taittaa ajatuksilta terän, pistää arvioimaan kaiken uudelleen, tuhoaa osan tunteellisesta sidoksesta ajatteluun ja päätöksiin. Tietynlainen epäkiinnostuneisuus ja levollinen välinpitämättömyys nousee kohti kaikkea sitä vakavuutta mitä varsinkin myöhään yöllä saa kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti