Mielialat muuttavat ihmisen tapaa ajatella. Mielialat vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Eri vuodenaikoina ajatellaan eri tavoilla.
Toivot, arvot ja päämäärät vaihtelevat erilaisten mielialojen vallitessa. Merkittävin mielialojen ero on päämäärien pohtimisessa ja niiden saavuttamisen pohtimisessa. Tämä saattaa kuulostaa tylsältä analyyttisen filosofian käsitteiden pyörittelyltä, mutta tässä tapauksessa jokainen uskoakseni löytää itsestään mielialan, joka on enimmäkseen etäännyttävä tai toisen joka on itse päämäärien saavuttamiseen suuntaava.
Melankolinen mieliala tai tarkemmin siihen yhdistettävä anhedonia on etäännyttävä, erottava asenne. Erottaminen tapahtuu siten, että ajattelun perspektiivin suurentuessa kaikki näyttää enemmän samanlaiselta kuin ennen. Samanlaisuus tarkoittaa merkityksettömyyttä ja yksittäisten asioiden arvostuksen puutetta. Etääntynyt mieliala on tuhoava ja kriittinen. Se näkee merkitysjärjestelmissä niiden teennäisyyden, toivottomuuden ja normien tilannesidonnaisuuden. Sen vastalääke on joko kattava systemaattinen arvojärjestelmä tai kognitiivisten mallien muuttaminen päinvastaiseksi, eli yksinkertaisesti niin, että ei ole kokonaisuutta hahmottava.
Etäännyttävä ajattelu voi sisältää paradoksaalisia ajatuskulkuja. Kaiken ollessa sitä samaa, voi se affirmoida nykyisen merkityksettömyyden väärällä tavalla yhtä hyväksi kuin mahdollisen toisen ajattelutavan (kun se ei ole tosiasiassa yhtä hyvä). Erojen häipyessä ei yksilö voi saada ymmärrystä toisista ajattelutavoista, kun ne lähtökohdiltaan ovat sitä samaa. Tästä syystä pidän tärkeänä systemaattisen arvojärjestelmän muodostamista, koska sillä voi ajattelija selvitä kritiikin haasteesta sekä merkityksettömyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti