lauantai 19. syyskuuta 2009

Jos pitäisi varhaisen aikuisuuden ongelmaksi nimetä joku asia, niin se olisi kokemattomuus. Kokemattomuus siinä mielessä, että maailma tuntuu vakavammalta kuin mitä se elämää nähneellä on. Vakavuus näyttäytyy myös naiiviutena. Moni ihminen hymähtää ja kohauttaa harteitaan omille hauskoille uskomuksilleen, jotka ovat nuoruusvuosina tuntuneet painavilta ja huutavilta vääryyksiltä. Atlasmainen taakka kuitenkin on mahdollista kestää ristiriitoja sietämällä, tulemalla tietoiseksi jännitteistä ja ihmisten motiiveista. Ihmistuntemus vuorostaan syventää dialogin tasoa, vastakohdat ja vääryydet näyttäyvät inhimillisten prosessien välttämättöminä ehtoina, joka saa varttuneemman ihmisen usein näyttäytymään nuoren ihmisen silmissä velttona ja arvoihinsa vakiintuneena, kantaa ottamattomana keskitien taapertajana. Huumori ja sitä myötä kyky etääntyä omista tunnepuuskista kehittyy samalla kun ihminen vanhenee, vaikka joskus tuntuu siltä että kaikille sitä siunausta ei anneta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti